Arkistojen helmiä

Vuosia vuosia sitten kiinnostuin valokuvaamisesta ja kameroista. Musta se on mukavaa ajan viettoa, hetkien taltiointia, muistojen varastointia. En koskaan oo ajatellut, että tahtoisin välttämättä olla alan ammattilainen, ihan omaksi ilokseni tykkään kuvia ottaa. En myöskään tosiaan ota kuvia kuin ammattilainen, omat kiinnostuksen kohteet ja omat silmät nappailevat ympäristöstä kaikkea mua kiinnostavia juttuja ja NAPS. Eli tosi kevyellä meiningillä tykkään kuvata.

Kun aloin haaveilemaan omasta järjestelmäkamerasta, ajattelin että siihen menisi vielä aikaa, ennen kuin mulla sellanen hienous olisi. Joitakin vuosia taaksepäin kuitenkin äiti sellaisen mulle joululahjaksi hankki, joka tuli mulle täysin puun takaa uskomattomana yllätyksenä. Sain kuitenkin hetken odotella, äiti oli nimittäin tilannut kameran ja postitukset olivat joulun aikaan aika tukossa, joten joulukuusen alla kamera ei mua odottanut, mutta se ei haitannut. Pian kuitenkin tammikuun puolella kamera saapui, ja aloin tutkailla ja opetella käyttämään tätä uutta ihmeellistä vehjettä.

Kamerani oli Canon EOS 450D ja se oli teini ikäiselle mimmille uskomaton vehje. Kävinkin ulkona paljon kuvailemassa, kamera oli aina reissuissa mukana ja kavereitakin tuli kuvattua aikalailla.

Kamera palveli mua vuosia moitteetta, mutta valitettavasti aikansa kutakin. Muistan viimeiset kuvani ottaneeni siskon valmistujaisissa, en muista tarkkaa aikaa mutta on siitäkin jo vuosia. Sinä keväänä kamera alkoi ottaa todella hitaasti kuvia, eivätkä kuvan laadut hiponeet tavanomaisia, ja eräänä päivänä kerta kaikkisesti kamera vain ei käynnistynyt. Koitin kaikkia kotikonsteja, mutta ei. Silloin ajattelin, rest in peace. Hirveen dramaattista... 

Rahaa korjaukseen ei vielä tähän päiväänkään mennessä ole ollut, ja kamera on ollut nyt hyllyllä laatikossaan jo vuosia. En ole varma voiko sille enää mitään edes tehdä, mutta selvitän kyllä asiaa. 

 Olin hiihtolomallani äidilläni Lappeenrannassa ja vanhalta miniläppäriltä löysin Canonilla ottamiani kuvia, ja suureksi hämmästykseni totesin kuvien olevan hienoja. Siis tietysti omasta mielestäni. Katselin kuvia läpi ja otin niitä muistitikulle talteen ja ajattelin jakaa niistä muutamia täällä. Kuvat herättävät muistoja, naurua ja hämmennystä, mutta itse ainankin pidän niistä kovasti. Joitain kuvia olen muokannut picasa 3lla.

 Lapsuutta tuli vietettyä paljon Keski-Suomessa ja siellä tuli usein bongailtua kuumailmapalloja. Tahtoisin joskus itsekkin päästä kyytiin!

Saimaata voittanutta ei oo, sanokaa mun sanoneen!

 Yhtenä talviaamuna oli luppoaikaa ennen kouluun lähtöä ja seurailin ikkunasta auringonnousua ja siitä ehdottomasti oli saatava kuva.

 Koivut ja sinitaivas jostain syystä kiehtoo.

Kevät aikaan oli ihanaa käydä kävelemässä rannoilla ja haaveilla tulevasta kesästä.

Hiukan jo rappeutunutta tiiliseinää ala-asteen pihalla, me tykättiin pienillä tiilin palasilla piirrellä noihin tiiliin hihhhi!

Kävyt on söpöjä, varsinkin tuommoset minikävyt.

 En tiedä kuka tämän otoksen on musta napannut, mutta hauska mun mielestäni! En kyllä muistanutkaan tallailevani katolla, on siinäkin katto-kassinensweetie.

 Suosikkeja. Saimaan kanavalta, kevätilta.

Äitin kisut on kovia apureita hommassa kuin hommassa, mutta hiekkalaatikkojen putsaus on varmaankin lemppareita.

P.S. Tarkastelin kuvien tietoja ja vanhimmat kuvat on otettu vuonna 2009! Hauskaa!

-LAURASWEET