perjantai 21. elokuuta 2015

To find yourself think for yourself

Moi elokuu, kiitos kun toit tullessas lisää näitä aurinkoisia hellepäiviä.




Viime viikot on tuntunu kauheen kiireisiltä. On töitä, tanssitunteja, tytön ulkoilutusta, treenejä tms. Kotona oon vaan ollut nukkumassa. Sekin muuttunee kyllä huomenna kun kesätyöt on taputeltu. Työkokemuksista tää kesä yleisesti ottaen on kyllä parhaimmistosta, jokaisessa työpaikassa on hyvät ja huonot puolet, mutta ainaki tänä kesänä on ollu huikeet työkaverit ja pitkälle yhessä ollaankin selvitty. Välillä meistä kaikista tuntu toki vähän tältä...

Haahahah.

Työsaralla tosin pääsi alkuun tanssikoulu La Carmencitan lukuvuosi 2015-2016, jossa mie opetan keskiviikkoisin kontakti + improvisaatiota ja uutena juttuna myös taaperoille sekä 4-6 vuotiaille tiistaisin lastentansseja. Hauskaa olla tanssiopena, mulla on hauskoja ideoita tuleville tunneille  kaikkille ryhmille.


Mistä oon yllättäny kesällä itteni, on miun ruokavalio. Se on muuttunu aika huimasti mitä se oli esimerkiks vielä keväällä. En ollu tarkka siitä miten saan miun keholle tärkeitä ravinteita, ostin sitä mikä oli halpaa ja täytti vatsan että sain nälän tunteen pois. Kauheeta ajatella näin jälkikäteen mitä kehon huijausta sellainenki oikeestaan, mutten sillon oikeestaan osannut enkä paljoa jaksanut ajatella. Nyt panostan esimerkiks proteiinipitoisiin ruokiin jonkinverran, hedelmiin ja noh töidenkin puolesta marjoihin. Jeremia on kova kokkaamaan, mutta oon alkanut itsekin innostua laittelemaan erilaisia kotiruokia ja jopa kehujakin oon saanu, hehhee. 

Eron kyllä oon nopeesti huomannut. Toki vaikka seuraankin nyt pikkasen tarkemmin mitä suuhuni laitan, tekee mieli aina välillä herkutella tms mutta oikeestaan enää en jaksa esimerkiksi mättää karkkia kerralla samalla tavalla mm. leffaa katsellessa, kuin aiemmin. Tiedän ja tunnen huomattavan eron siitä, kun saan kunnon ruokaa ja ravintoa joka täyttää ja ravitsee, tai kun herkuttelee ettei se täytä nälkäistä vatsaa, vaan pelkästään palvelee mielitekoja. Believe me, tää on valtaisa juttu mulle.



Uutuudet mulle on Valion Rahka maitojuoma, siis erittäin proteiinipitoinen maitojuoma joka mun makuun toimii hyvin hedelmien tai marjojen kanssa, miksei myös vaikka myslinkin, joka uusi juttu mulle sekin.



Shopattukin ollaan, mun oma suosikkiostos on koiralle valjaat. Manta on kova tyttö vetämään ja tutkimaan lenkeillä ympäristöä ja välillä sitä joutuu jokainen koiranomistaja ottamaan järeämmin kiinni hihnasta tai nykäisemään jos löytyy jotakin epäsopivaa koiralle tmstmstms ja musta on tuntunut vähän pahalle kun on vaan panta kaulan ympärillä josta nykäistään. Palkkapäivän koittaessa totesin että nyt on aika korjata asia ja kipitettiinkin koirun kanssa Mustiin ja Mirriin testaamaan ja sovittamaan, ja löydettiin kuin löydettiin ihan mahti valjaat, mie vaan päätin värin hähhää.

Näyttääpä pinkeiltä vaan ei, ne on oranssit. Halusin vähän väriä tytölle ja mietin tulevia pimeitä syys- ja talviiltoja niin totesin että väri näkyy ainankin kauas + onhan nuo toki heijastinvaljaat. Pimu on käyttänyt mukisematta oikeen nätisti alusta asti.

 Pitkähihanen pusero ja uudet urheiluliivit, molemmat HMstä.

Uus työ,- treeni- ja matkustusreppu Stadiumilta.

Oon haaveillu pitkään vaaleista farkuista ja vihdoin löysin sopivat. M kokonen hihaton toppi on mukavan rento, tuommosesta topista en tykkää ihonmyötäisenä ja aina ihanat käyttikset polvisukat. Kaikki HMstä.


Ylpeyden aiheena, uusi treenitakki. Lämmin, joustava ja hyvin istuva treenitakki on loistava tulevaan syksyn viileille ja sateisille päiville. Koko S ja silti mahtuu alle esimerkiksi huppari ja ulkonäön puolesta takkia tulee varmasti käytettyä muutenkin kun vain treenikäytössä, HMltä.


Jännittyneen, mutta huikeen fiiliksen sai eilen Jukurit - Sapko harkkapelissä täällä Mikkelissä, oli meille Blue Diamondsin tytöille ensimmäinen peli tällä kaudella. Niin pelaajille kuin meillekkin tuo meni tosiaan treenistä ja oon niin onnellinen että päästiin olemaan mukana, saatiin me uudetkin vähän haisua pelin kulusta ja meiän osuuksista. Ihan hoopo olo kyllä aluks oli, mutta kyllä alko päästä jyvälle hommastaan ja on taas kokemusta viisaampana. Ekaks peliks vedettiin kyllä hurjan hyvin ja kaikilla oli hurjan hyvä fiilis, toki voitto vaan huipensi fiilistä entisestään. Ei vaan millään maltettais odottaa seuraavaa peliä, kova hinku päästä takas rappusille tanssahtelee ja seuraan pelejä. Mahtavuutta.



Vika jutska tähän postaukseen multa on että,



                                                                                                   -LAURASWEET

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Keep the pictures, they never change



Mango-melonii oli saatava, kun kerran aurinkoki paisto. Äiskällä on hyvä olla.





Kauneimmat häät ovat hääparin näköiset, rakkaudentäyteiset ja läheisten keskeiset, lämpimät häät, juuri niinkuin tämän upean parin häät oli.




Useemman vuoden jälkeen pääsi ees hiukan huvipuisto fiilikseen Tivoli Seiterässä, seurana uudet ihanat kamuset.



Ylempien kuvien aurinkoiset kesäkuvat antaa vaan sitä hyvää kuvaa Suomen kesästä, mutta todellisuudessa välillä on töissä pakko käyä ostamassa lämmintä kaakaota että tarkenee seisoa monta tuntia kylmässä.



Vihdoin ja viimein usean vuoden tauon jälkeen selvisin kampaajalle, jonka jälkeen olen erittäin tyytyväinen.


Tyytyväisyyttä ylläpitää myös tämä Garnierin hiusnaamio. Ihanaa pehmeyttä tuova naamio jättää pesun jälkeen myös ihanan tuoksun hiuksiin, suosittelen lämpimästi. Kyseistä tuotetta löytyy mm Anttilasta, varmasti myös muista hyvin varustetuista tavarataloista.





Uutena kesäherkkuna töiden kautta löysin espanjalaiset kirsikat, m m mmm. Kokkasin tänään ruoaksi kanawokkia, jota maustoin jonkin verran aromaatilla ja valkosipulilla, ai vitsi että tulikin hyvää. Ehkä mie joitakin ruokia händläänkin.






 Kotona yhessä kaikki hyvin.


Kuvat saavat tällä kertaa kertoa päällisimmät kuulumiset. Päivät kuluu hullunlailla, työt jaksaa vetää itsestä kaiken mehun, aurinko ei jaksa paistaa niin paljon kun sitä kaipaisi, mutta rehellisesti sanottuna en paljoakaan onnellisempi vois olla. 


Uusia tuttavuuksia ja kavereita on tullut töiden sekä uuen harrastuksen cheerleadingin myötä. Jehep, tuli kevään aikana haettua Mikkelin Jukureiden Blue Diamonds cheerleading ryhmään ja tytöt tavattuani pääsinkin porukkaan, ja nyt alkaa ensimmäisiä treenejä olemaan. Hassua sanoa, mutta oon melko varma että tämä on kyllä se oma juttu, NIIN KIVAA. Lisäksi, ei missään kaupungissa tai ihmisporukassa ole miuta vastaanotettu näin lämpimästi, niinkuin Blue Diamondsin tytöt on uudet ihmiset ottaneet. Feels so good.


Töissä ehkä marjat alkaa pyöriä jo unissakin, välillä hiukan käytännön säätöjä, mutta muuten maistuu tosi hyvin ja on mukavaa. Onneks meitä on useempi työntekijä ja tullaan hyvin juttuun, jo se helpottaa hirveesti.


Lappeenrannassakin tuli pitkästä aikaa pistäydyttyä vanhan ystävän häissä. Itku oli lähellä jo kirkossa, niin upea pari vihittiin ja hyvin kaunis tapahtuma kaiken kaikkiaan nämä häät olivat. Hirmuisen onnellinen olen kyllä varmasti aina heiän puolestaan. 
Illalla äiskän kanssa tuli käytyä kävelyllä Linnoituksessa, jossa pauhasi Rakuuna Rockin esiintyjien raikuva musiikki. Tuli kuunneltua mm Sleepy Sleepersiä, Kaija Koota sekä Michael Monroeta. 

Koirusta huokuu tyytyväisyys, neiti on alkanut päästelemään ulinoita ja älinöitä, kiusaa Jeremiaa pyytäen häntä leikkimään ja juoksee koirapuistossa tuhatta ja sataa. Tulee mieleen kun ois tytöstä tullut pentu taas.

Kaikenlaista tapahtunut, kaikenlaista varmasti tulee tapahtumaan. Katsellaan mitä sitä oikeen vielä tänä 'kesänä' keksii.



                                     
                                                                                                                                      -LAURASWEET

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kesäkuun kulkua

Ekat pensasmustikat toin kotiin perjantaina, noi espanjalaiset on vaan niin hyviä. Ja vaikka mussutanki marjoja töissä, en saa niistä tarpeekseni. Vielä.


Moiksuli, vähän kuulumis päivitystä halusin kirjoitella. Kirjottaminen on vähän jäänyt tässä töiden alettua, mutta oon useempana päivänä ajatellut että heti kun vaan joudan ja jaksan niin haluan rustata ja onneksi tänään oli lyhyt aamuvuoro ja onkin ollut päivä ja ilta aikaa touhuta rauhassa.

Eli tosiaa, vihdoin alkoi nuo marjanmyyjän hommat ja vaikka ite sanonki, iha hitsin hyvi meillä onkin alkanu. Meitä myyjiä on kaiken kaikkiaan seitsemän ja tullaan hirmusen hyvin juttuun keskenämme, mikä tekee työnteostakin tosi mielekästä ja hauskaa. Ekana päivänä jännitti ja oli vähän pallo hukassa- fiilis, mutta pari tuntia siinä haettuani omaa rytmiä hommiin, alko kyllä loppujen lopuksi hyvin luistaa ja nyt jo tuntuu kun jo useemman kuukauden olis näitä hommia tehnyt. Tosi hyvä fiilis ja oon positiivisesti yllättyny miten kivaa tätä työtä onkin tehä.


Iltavuorossa päästessä yheksän jälkeen on aika hiljaista, kiva kävellä kaikessa rauhassa kotiin. Jos vaan olis enemmän aurinkoisia päiviä...



Jeremiakin nyt vihdoin kotiutui, ai kyllä oli pojulla hyvä olo kun soitti onnessaan että nyt ollaan reservissä. Juhannuksen jälkeen sitä ollaankin alettu totuttelemaan tähän yhteiseloon ja arkeen, eikä kyllä oo valittamista. Ainut mikä miulle henkilökohtasesti on haastavaa, on että kolme vuotta opiskellessani opin tekemään asiat omalla tavallani tms ja nyt miun ei tarviikkaan hoitaa kaikkea yksin. Se on huippua kun on rakas kenen kanssa arjenkin perusasiat saa nyt jakaa, mutta huomaan olevani silti se hösö, joka hoitaa kaiken. Jeremia tarjoaa paljon apuaan, mutten vielä osaa kaikkia hommia, esimerkiksi siivoustöitä hälle kun haluan tehdä ne sillä omalla tavallani. Mutta toisaalta, opettelua se sekin on meille kummallekkin, ja mikäs kiire meillä.



En oikein oo mikään kokki, mutta jos jotain taidan niin vohvelit. Herrrrkkua.


Tällästä, tosiaan vaan sitä meiän arkea. Mistä nautin niiiiiiin kovin. Ja taas yks unelma toteutunu, vihdoin me kolme kaikki saman katon alla, eikä miun tai Jeremian tarvi lähteä usean sadan kilometrin päähän pois. Vajaa 7 vuotta mitä ollaan tunnettu, aina ollaan oltu matkan päässä toisistamme. Nyt riittää meille.


Samassa osoitteessa elo ei oo hassumpaa. <3




Ylimmän kerroksen plussat.


-LAURASWEET

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Home is where our story begins

Näin onnellisena perjantaina, haluan jakaa täällä blogissani hieman tätä kummallista pientä asuntoa, josta olen maininnut. Meillä tosiaan on vajaan 35 neliön yksiö Mikkelissä, lähellä keskustaa. Alue on hyvin rauhallista ja paikallisten kehumaa, so far so good I say. 

Muuttoa suunnitellessa vähän jännitti miten saadaan mitäkin mahtumaan, mutta loppujen lopuksi tämäkin pieni yksiö on tilava. Enempää huonekaluja en tosin tänne yhtään halua, ahahha. 
Kokonaisuudessaan meillä on kaunis ja hyvin kotoisa asunto, jota saadaan yhdessä onnellisesti kutsua meidän ensimmäiseksi yhteiseksi kodiksemme. Ei yhtään enempää tyytyväisiä voitais olla.

PINNAT. 
Itse en ole sellaisen ystävä, että jokaikinen huonekalu, tekstiilit, tasot ja astiastot ovat yhtä samaa väriä. Sellainenkin on kaunista ja toimii niille jotka siitä pitävät, mutta niinkuin mun oma persoonakin, oon liian utelias käyttämään eri värejä ja haluan kodissanikin sen näkyvän. Siksi olenkin onnellinen tästä asunnon pintojen komposta joka meillä vallitsee, harmaa-valkoinen-musta, johon on sitten hyvä yhdistellä eri värisiä huonekaluja ja tavaroita. Tykkään hirveesti lattioista, ylin kuva näyttää millaista on eteisessä ja olkkarissa, alin kuva taas millaista on keittiössä ja on muuten supermiellyttävät kipitellä. Ainot miinus on olkkarin ja eteisen lattiassa, että Manta tahtoo tassuineen sutia, mutta senkin pelastavat matot.






SÄILYTYS.
Kaappitilaa riittää, varsinkin keittiössä. Vessassakin on mukavasti, mutta joko liian vähän tai sitten mulla on liikaa tavaraa... Eteisessä meillä on vaatekaapit, mihin jännitettiin että saadaanko kaikkia mahtumaan, mutta saatiin kun saatiinkin ängettyä vaatteemme hyvin. Alakerrassa meillä onneksemme on lukollinen häkkivarasto, mihin saa vaikka talvivaatteet säilytykseen kesäksi. Nice.
Vaatekaappien ja alkovin kulmassa meillä on tuollainen hyllykkö, joka oli täällä siis valmiina, on musta aika jännä enkä aiemmin vastaavaa ole nähnyt valmiissa asunnossa. Arvoin pitkään mitä siinä voitais pitää, mutta valokuvat muuttolaatikoista kaivettua totesin että valokuville tuommonen on just hauska ratkaisu.









Pakko lisätä vielä, ettäyks mun ylpeyden ja kiitollisuuden aihe on meidän astiasto. Ei enää tosin yhtään enempää, näillä me pärjätään ties kuinka pitkälle hamaan tulevaan.



HUONEKALUJA + TAVARAA.
Sohva bongattiin tori.fistä. Hyvään hintaan saatiin iso divaanisohva ja itseasiassa divaani on myös säilytystila, mikä kyllä passaa meille. Melkeenpä kaikki pyyhkeet ja lakanat saatiin mahtumaan sinne, muttei niitäkään kyllä yhtään enempää näillä pärjätään pitkälle. 



Vessan matto saatiin mummolta. Hää jonkun aikaa sitten oli bongannut sen Anttilasta ja todennut, että tossahan on ihan kuin Jeremia ja Laura. Hää ootti vielä ennenkun sen osti ja hyvä niin, sai meinaan eka puoleen hintaan ja kassalla vielä laskivat että puolesta hinnasta vielä yli puolet alennusta, eli matto ei maksanut mummolle kun muutaman vaivasen euron.



Säkkituoli. Sitä ei tartte sen enempää selitellä, se vaan on kaikkiaan mieleinen, sain sen synttärilahjaksi äitiltä vuosia sitten. 
Ikeasta 8 euron lamppu on käytännöllinen, ei tilaa juurikaan vievä ja tunnelmallinen. Meillä se sijoittui tvtason viereen nurkkaan.




Tvtasona meillä toimii elämää nähnyt ja kokenut, miun sukulaisilta alun alkujaan äitin käyttöön selvinnyt taso. Eri kokoiset lokerot saa täydennettyä hyvin eri tavaroilla. Hiukan hiomista ja maalia se tosin kaipaa, siinäpä homma tulevaan.



Family rules- taulu. Meille tärkeät teot ja aatteet tauluun kiteytettyinä.
Parvekkeen pöytä saatiin Jeremian vanhemmilta, sekin kuulemma jo vuosia nähnyt. Helposti siirrettävä alla olevien pyörien avulla, kaksi tasoinen niin sanottu tarjoilupöytä toimii parvekkeella hyvin ja on iästään huolimatta hyvännäköinen.



Parveke itsessään meillä on hyvänkokoinen. Ylimmässä kerroksessa asuessa on tietysti ihan ookoo maisematkin, tosin meillä puita ja naapuritaloja lähinnä. Koiru viihtyy kovasti parvekkeella touhuissaan taikka päikkäreillä.



Niinkun mainitsin, kaiken kaikkiaan ollaan tyytyväisiä ja onnellisia oikeestaan kaikkeen mitä meillä kodissa on, mutta tässä joitain pieniä ylpeyden aiheita. Täällä alkaa meidän pienellä perheellä uusi, onnellinen vaihe elämässä.


-LAURASWEET