Kesäkuun kulkua

Ekat pensasmustikat toin kotiin perjantaina, noi espanjalaiset on vaan niin hyviä. Ja vaikka mussutanki marjoja töissä, en saa niistä tarpeekseni. Vielä.

Moiksuli, vähän kuulumis päivitystä halusin kirjoitella. Kirjottaminen on vähän jäänyt tässä töiden alettua, mutta oon useempana päivänä ajatellut että heti kun vaan joudan ja jaksan niin haluan rustata ja onneksi tänään oli lyhyt aamuvuoro ja onkin ollut päivä ja ilta aikaa touhuta rauhassa.

Eli tosiaa, vihdoin alkoi nuo marjanmyyjän hommat ja vaikka ite sanonki, iha hitsin hyvi meillä onkin alkanu. Meitä myyjiä on kaiken kaikkiaan seitsemän ja tullaan hirmusen hyvin juttuun keskenämme, mikä tekee työnteostakin tosi mielekästä ja hauskaa. Ekana päivänä jännitti ja oli vähän pallo hukassa- fiilis, mutta pari tuntia siinä haettuani omaa rytmiä hommiin, alko kyllä loppujen lopuksi hyvin luistaa ja nyt jo tuntuu kun jo useemman kuukauden olis näitä hommia tehnyt. Tosi hyvä fiilis ja oon positiivisesti yllättyny miten kivaa tätä työtä onkin tehä.

Iltavuorossa päästessä yheksän jälkeen on aika hiljaista, kiva kävellä kaikessa rauhassa kotiin. Jos vaan olis enemmän aurinkoisia päiviä...

Jeremiakin nyt vihdoin kotiutui, ai kyllä oli pojulla hyvä olo kun soitti onnessaan että nyt ollaan reservissä. Juhannuksen jälkeen sitä ollaankin alettu totuttelemaan tähän yhteiseloon ja arkeen, eikä kyllä oo valittamista. Ainut mikä miulle henkilökohtasesti on haastavaa, on että kolme vuotta opiskellessani opin tekemään asiat omalla tavallani tms ja nyt miun ei tarviikkaan hoitaa kaikkea yksin. Se on huippua kun on rakas kenen kanssa arjenkin perusasiat saa nyt jakaa, mutta huomaan olevani silti se hösö, joka hoitaa kaiken. Jeremia tarjoaa paljon apuaan, mutten vielä osaa kaikkia hommia, esimerkiksi siivoustöitä hälle kun haluan tehdä ne sillä omalla tavallani. Mutta toisaalta, opettelua se sekin on meille kummallekkin, ja mikäs kiire meillä.

En oikein oo mikään kokki, mutta jos jotain taidan niin vohvelit. Herrrrkkua.

Tällästä, tosiaan vaan sitä meiän arkea. Mistä nautin niiiiiiin kovin. Ja taas yks unelma toteutunu, vihdoin me kolme kaikki saman katon alla, eikä miun tai Jeremian tarvi lähteä usean sadan kilometrin päähän pois. Vajaa 7 vuotta mitä ollaan tunnettu, aina ollaan oltu matkan päässä toisistamme. Nyt riittää meille.

Samassa osoitteessa elo ei oo hassumpaa. <3

Ylimmän kerroksen plussat.

-LAURASWEET

Home is where our story begins

Näin onnellisena perjantaina, haluan jakaa täällä blogissani hieman tätä kummallista pientä asuntoa, josta olen maininnut. Meillä tosiaan on vajaan 35 neliön yksiö Mikkelissä, lähellä keskustaa. Alue on hyvin rauhallista ja paikallisten kehumaa, so far so good I say. 

Muuttoa suunnitellessa vähän jännitti miten saadaan mitäkin mahtumaan, mutta loppujen lopuksi tämäkin pieni yksiö on tilava. Enempää huonekaluja en tosin tänne yhtään halua, ahahha. 

Kokonaisuudessaan meillä on kaunis ja hyvin kotoisa asunto, jota saadaan yhdessä onnellisesti kutsua meidän ensimmäiseksi yhteiseksi kodiksemme. Ei yhtään enempää tyytyväisiä voitais olla.

PINNAT. 

Itse en ole sellaisen ystävä, että jokaikinen huonekalu, tekstiilit, tasot ja astiastot ovat yhtä samaa väriä. Sellainenkin on kaunista ja toimii niille jotka siitä pitävät, mutta niinkuin mun oma persoonakin, oon liian utelias käyttämään eri värejä ja haluan kodissanikin sen näkyvän. Siksi olenkin onnellinen tästä asunnon pintojen komposta joka meillä vallitsee, harmaa-valkoinen-musta, johon on sitten hyvä yhdistellä eri värisiä huonekaluja ja tavaroita. Tykkään hirveesti lattioista, ylin kuva näyttää millaista on eteisessä ja olkkarissa, alin kuva taas millaista on keittiössä ja on muuten supermiellyttävät kipitellä. Ainot miinus on olkkarin ja eteisen lattiassa, että Manta tahtoo tassuineen sutia, mutta senkin pelastavat matot.

SÄILYTYS.

Kaappitilaa riittää, varsinkin keittiössä. Vessassakin on mukavasti, mutta joko liian vähän tai sitten mulla on liikaa tavaraa... Eteisessä meillä on vaatekaapit, mihin jännitettiin että saadaanko kaikkia mahtumaan, mutta saatiin kun saatiinkin ängettyä vaatteemme hyvin. Alakerrassa meillä onneksemme on lukollinen häkkivarasto, mihin saa vaikka talvivaatteet säilytykseen kesäksi. Nice.

Vaatekaappien ja alkovin kulmassa meillä on tuollainen hyllykkö, joka oli täällä siis valmiina, on musta aika jännä enkä aiemmin vastaavaa ole nähnyt valmiissa asunnossa. Arvoin pitkään mitä siinä voitais pitää, mutta valokuvat muuttolaatikoista kaivettua totesin että valokuville tuommonen on just hauska ratkaisu.

Pakko lisätä vielä, ettäyks mun ylpeyden ja kiitollisuuden aihe on meidän astiasto. Ei enää tosin yhtään enempää, näillä me pärjätään ties kuinka pitkälle hamaan tulevaan.

HUONEKALUJA + TAVARAA.

Sohva bongattiin tori.fistä. Hyvään hintaan saatiin iso divaanisohva ja itseasiassa divaani on myös säilytystila, mikä kyllä passaa meille. Melkeenpä kaikki pyyhkeet ja lakanat saatiin mahtumaan sinne, muttei niitäkään kyllä yhtään enempää näillä pärjätään pitkälle. 

Vessan matto saatiin mummolta. Hää jonkun aikaa sitten oli bongannut sen Anttilasta ja todennut, että tossahan on ihan kuin Jeremia ja Laura. Hää ootti vielä ennenkun sen osti ja hyvä niin, sai meinaan eka puoleen hintaan ja kassalla vielä laskivat että puolesta hinnasta vielä yli puolet alennusta, eli matto ei maksanut mummolle kun muutaman vaivasen euron.

Säkkituoli. Sitä ei tartte sen enempää selitellä, se vaan on kaikkiaan mieleinen, sain sen synttärilahjaksi äitiltä vuosia sitten. 

Ikeasta 8 euron lamppu on käytännöllinen, ei tilaa juurikaan vievä ja tunnelmallinen. Meillä se sijoittui tvtason viereen nurkkaan.

Tvtasona meillä toimii elämää nähnyt ja kokenut, miun sukulaisilta alun alkujaan äitin käyttöön selvinnyt taso. Eri kokoiset lokerot saa täydennettyä hyvin eri tavaroilla. Hiukan hiomista ja maalia se tosin kaipaa, siinäpä homma tulevaan.

Family rules- taulu. Meille tärkeät teot ja aatteet tauluun kiteytettyinä.

Parvekkeen pöytä saatiin Jeremian vanhemmilta, sekin kuulemma jo vuosia nähnyt. Helposti siirrettävä alla olevien pyörien avulla, kaksi tasoinen niin sanottu tarjoilupöytä toimii parvekkeella hyvin ja on iästään huolimatta hyvännäköinen.

Parveke itsessään meillä on hyvänkokoinen. Ylimmässä kerroksessa asuessa on tietysti ihan ookoo maisematkin, tosin meillä puita ja naapuritaloja lähinnä. Koiru viihtyy kovasti parvekkeella touhuissaan taikka päikkäreillä.

Niinkun mainitsin, kaiken kaikkiaan ollaan tyytyväisiä ja onnellisia oikeestaan kaikkeen mitä meillä kodissa on, mutta tässä joitain pieniä ylpeyden aiheita. Täällä alkaa meidän pienellä perheellä uusi, onnellinen vaihe elämässä.

-LAURASWEET

Karjalaisesta savolaiseksi

Pitkästä aikaa, ompa mukava päässä rustaamaan tänne. Toukokuun loppu ja kesäkuun alku on mennyt niin nopskaan ettei itse ole ehtinyt vieläkään ymmärtämään että on jo kesäkuu, huhhuh.

No mutta mitäs. Täällä rustailee nyt onnellinen vastavalmistunut tanssija, ette uskokkaan miten hyvältä tuntuu kun nyt on ihka ensimmäinen ammatti, joka on vielä unelma ammatti. 

Koulun juhla oli... noh... se sujui onneksi nopsasti. Hirmusesti jännitti kipittää pienelle lavalle odottamaan omaa vuoroaan papereita ja ruusua hakemaan, onneksi siellä ei tarvinnut olla yksin. Itse juhla meni tosiaan nopsasti, jonka jälkeen napattiin ryhmäkuvia, saatiin kakkukahvit juhlapaikalla ja kokoonnuttiin vielä meiän poppoon kesken meiän koulutuksen tiloihin nostamaan maljaa. Kello kulki kulkemistaan ja alkoi olla aika sanoa heipat ja lähteä kohti uutta kotia. En aikoihin oo sanonut näin vaikeita heippoja, kun omille luokkatovereille sanoin. Tietysti siinä juhlan keskellä kun tajuaa ja muistelee mitä kaikkea on yhdessä touhuttu ja menty läpi, ei ollut meille kenellekkään helppoa, mutta itse luotan täysin siihen että me törmäillään tulevassa, on maailma sen verran pieni...

Sitten olikin aika pakkaantua viimeisten tavaroiden ja kuskin kanssa autoon, vilkuttaa heipat Outokummulle ja paahtaa kohti Mikkeliä. Matka taittui nopskaan, Mikkelissä purettiin äkkiä auto että ehdittiin hetki hengähtää Jeremian kanssa yhdessä kotona, sillä illalla mie matkustin vielä bussilla Lappeenrantaan valmistautumaan lauantaina pidettäviin juhliin äidin luona. Ja ai mitkä juhlat olikaan... Sukulaisia ja ystäviä ympärillä, hyvää ruokaa ja juomaa, naurun remakkaa ja juhlafiilistä riitti kyllä koko lauantai päivän. Okei, sunnuntai aamuyöhön asti. Iso kiitos perheenjäsenille Lappeenrannassa vaivannäöstä ja uurastuksesta juhlien eteen ja iso kiitos kaikille juhlissa mukana olleille, oli ihan huippuhauskaaaaa. <3

Heipat vanhalle, helou uudelle. Juhlahumua, jälleen näkemisiä, herkuttelua ja Mikkeliin tutustumista tytön kanssa.

Ensimmäinen päivä mulla alkoi heti eka työviikko. Pidin kontakti+improvisaatio työpajaa viitenä iltana tanssikoulu La Carmencitalla. Laatu korvasi tuon viikon osallistujamäärän, oli hirmusen hauskaa ja uskon että puolin ja toisin opittiin toisiltamme erilaisia asioita.

Aloitin myös ekalla viikolla tanssitunnit Mikkelin Naisvoimistelijoissa, jossa pidän showtunteja 13-19 vuotiaille nuorille. Tähän mennessä on ollut eeeeerittäin hiljaista, joten hoi te mikkeliläiset jotka luette, rohkeasti mukaan vaan. Lisätietoja löytyy http://www.mikkelinnaisvoimistelijat.fi/ .

Juhannusviikolla aloitan marjanmyynti työt, joita tuntuu riittävän ihan kiitettävästi, mutta se on vaan hyvä. Jännittää hiukan, mutta peryhdytyspäivässä jäi kyllä hyvä maku suuhun työstä, pomosta sekä tulevista työkavereista.

Mikkeli ei ollut mulle mikään mieluisin paikka muuttaa, mutta lainatakseni Jeremiaa ''Asutaan vaikka veneen alla, kunhan asutaan yhdessä''. Tottuminen vie aikansa, mutta on ollut kivaa lenkeillä seikkailla Mantan kanssa uusilla kaduilla ja kujilla, ja ollaan löydetty jo mielipaikkakin. Onneksi on tuo tyttö, jo hänen seuransa tekee kotoisan olon, eikä meidän kodista enää muuta puutu kuin mies, joka kyllä tulee jo ensi viikolla kotiin.

Juhlapäivä. Tässä kuvassa näkyy hyvin meidän todellinen pituusero, mikä ei meitä kumpaakaan vaivaa yhtään. Pienenä likkana tämän syliin on helppo änkeä, hih.

Ajattelin seuraavassa tekstissä vähän kertoa meidän kodista, plussista ja miinuksista. En koe tarpeelliseksi kuvata ja näyttää joka nurkkaa, mutta jaan mielelläni pieniä yksityiskohtia joista kovasti pidän. Kaiken kaikkiaanhan vaikka meillä suhteellisen pieni yksiö onkin, on se mitä kaunein ja kodikkain. 

Nyt alkaa olla iltalenkin aika, joten ens kertaan.

Ps, aloitin tänään treenaamaan ensimmäistä ammattitanssijan teostani, oon ihan innoissani.

-LAURASWEET