Onnistuneen epäonnistumisen tunne

Mikä auttaa tai mitä tulisi tehdä kun tietää onnistuneensa monessa asiassa tai saaneensa paljon asioita hoidettua? On hyvä fiilis ja hymyilyttää. Kunnes jotakin, ei välttämättä suurta tai merkittävää, tosi pienikin juttu, tapahtuu ja tuntuu että olet täysin epäonnistunut kaikessa. Tällainen olo välillä minulle tulee.

Tässä kolmen kuukauden sisällä on tapahtunut paljon. Ollaan puolison kanssa saatu ensimmäinen yhteinen asunto johon muutetaan kevään loppupuolella, olen saanut hyviä arvosanoja koulussa ja onnistunut koulutehtävissä, kirjoitin kiitettävän opinnäytetyön, olen liikkunut ja kuntoillut ja pakkaillut tavaroita tulevaa muuttoa varten. On ollut hyviä, ylpeitä hetkiä. Ei tarvittu kuin simppeli, hyvin arkinen asia joka sai tuntumaan nuo asiat mitättömiltä.

Tämä kulunut viikko on ollut raskas koiran kanssa. Tyttöä ei ole kiinnostanut totella käskyjä, autotiet kiinnostavat välittämättä tuleeko tiellä autoja vai ei ja näin ees päin pois. Hyvin pieniä, mutta päivittäin toistettuna hyvin raskaita juttuja. Pahimpana tuo autoteille veto. Huonoja päiviähän on meillä kaikilla, niin ihmisillä kuin eläimillä, mutta että kokonainen viikko. On tuntunut pikkasen turhauttavalta.

Olen pitänyt jöötä, komentanut ja ottanut tarvittaessa niskavilloista kiinni. Mielestäni ainut tapa, miten lemmikeistä saa ottaa ns kovemmin kiinni on tarttuminen niskoihin.  Mitään rajumpaa en hyväksy, älkää käsittäkö väärin.

Niin tai näin, tuntuu ettei yhteistä säveltä ole meille tälle viikolle löytynyt ollenkaan ja se on raskasta varsinkin sellaisen otuksen kanssa, josta huolehdit ja jota rakastat.

Luokittelen tämän kuitenkin arkiseksi asiaksi ja uskon että tästä niin sanotusti noustaan kyllä. Tänään etenkin on ollut jo parempi päivä... Pitänee koputtaa puuta nyt kun menin kehumaan... :D

Tosiaan palatakseni aiheeseen, kun kuluneina päivinä on yhteishenki kateissa ollut koiran kanssa, alkoi tosiaan tuntua onnistumiset ja hyvät asiat niin pieniltä etteivät ne oikeastaan jaksaneet piristää. Mietin että on tapahtunut paljon asioita mistä iloita ja nauttia, mutten saanut niistä yhtään kiinni. Ajattelin kuitenkin turhautumiseni keskellä, että tämä nyt vain on tällainen viikko ja sillä hyvä. Eihän ketään meistä jatkuvasti naurata ja niin se vain on. Välillä tällaisia asioita saa muistutella itselleen ja todeta että se on ihan ookoo. Ei hätää.

Kuten mainitsin, tämä päivä on ollut parempi koirankin kanssa. Tunnen oloni heti paljon rennommaksi ja se on hyvä. En turhaudu, en mökötä, en stressaa. Totean että nämä päivät olivat tälläisiä ja nyt sanon heipat niille. Jatketaan nyt tästä ja mennään päivä kerrallaan.

Villinä veikkauksena kuitenkin heitän, että kaikkien näiden tunneryöppyjen takana on tämä kevät. Tänä keväänä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan paljon. Se on hyvä asia, mutta selvästi jännitän hirmuisesti. Varmasti monet jännittävät, vaikkei se aina tuntuisikaan siltä että on perhosparvi vatsassa. Ja se on ihan ookoo.

Nytkin astetta rennompi olo kun jaoin asian täällä. Taas yksi muistutus itselleni, miksi haluan kirjoittaa omia ajatuksiani ja kuulumisiani, tarvitsen sitä. Huh. Kylläpä helpotti. Nyt tämä rennompi minäni voi onnellisena ottaa tänne kovia kokeneen armeija poitsun ja rennosti nauttia mitä parhaimmasta seurasta pitkästä aikaa. Tykkään. :)

Aurinkoista ja rentoa viikonloppua!

-LAURASWEET