Pitkästä aikaa, ompa mukava päässä rustaamaan tänne. Toukokuun loppu ja kesäkuun alku on mennyt niin nopskaan ettei itse ole ehtinyt vieläkään ymmärtämään että on jo kesäkuu, huhhuh.
No mutta mitäs. Täällä rustailee nyt onnellinen vastavalmistunut tanssija, ette uskokkaan miten hyvältä tuntuu kun nyt on ihka ensimmäinen ammatti, joka on vielä unelma ammatti.
Koulun juhla oli... noh... se sujui onneksi nopsasti. Hirmusesti jännitti kipittää pienelle lavalle odottamaan omaa vuoroaan papereita ja ruusua hakemaan, onneksi siellä ei tarvinnut olla yksin. Itse juhla meni tosiaan nopsasti, jonka jälkeen napattiin ryhmäkuvia, saatiin kakkukahvit juhlapaikalla ja kokoonnuttiin vielä meiän poppoon kesken meiän koulutuksen tiloihin nostamaan maljaa. Kello kulki kulkemistaan ja alkoi olla aika sanoa heipat ja lähteä kohti uutta kotia. En aikoihin oo sanonut näin vaikeita heippoja, kun omille luokkatovereille sanoin. Tietysti siinä juhlan keskellä kun tajuaa ja muistelee mitä kaikkea on yhdessä touhuttu ja menty läpi, ei ollut meille kenellekkään helppoa, mutta itse luotan täysin siihen että me törmäillään tulevassa, on maailma sen verran pieni...
Sitten olikin aika pakkaantua viimeisten tavaroiden ja kuskin kanssa autoon, vilkuttaa heipat Outokummulle ja paahtaa kohti Mikkeliä. Matka taittui nopskaan, Mikkelissä purettiin äkkiä auto että ehdittiin hetki hengähtää Jeremian kanssa yhdessä kotona, sillä illalla mie matkustin vielä bussilla Lappeenrantaan valmistautumaan lauantaina pidettäviin juhliin äidin luona. Ja ai mitkä juhlat olikaan... Sukulaisia ja ystäviä ympärillä, hyvää ruokaa ja juomaa, naurun remakkaa ja juhlafiilistä riitti kyllä koko lauantai päivän. Okei, sunnuntai aamuyöhön asti. Iso kiitos perheenjäsenille Lappeenrannassa vaivannäöstä ja uurastuksesta juhlien eteen ja iso kiitos kaikille juhlissa mukana olleille, oli ihan huippuhauskaaaaa. <3
Heipat vanhalle, helou uudelle. Juhlahumua, jälleen näkemisiä, herkuttelua ja Mikkeliin tutustumista tytön kanssa.
Ensimmäinen päivä mulla alkoi heti eka työviikko. Pidin kontakti+improvisaatio työpajaa viitenä iltana tanssikoulu La Carmencitalla. Laatu korvasi tuon viikon osallistujamäärän, oli hirmusen hauskaa ja uskon että puolin ja toisin opittiin toisiltamme erilaisia asioita.
Aloitin myös ekalla viikolla tanssitunnit Mikkelin Naisvoimistelijoissa, jossa pidän showtunteja 13-19 vuotiaille nuorille. Tähän mennessä on ollut eeeeerittäin hiljaista, joten hoi te mikkeliläiset jotka luette, rohkeasti mukaan vaan. Lisätietoja löytyy http://www.mikkelinnaisvoimistelijat.fi/ .
Juhannusviikolla aloitan marjanmyynti työt, joita tuntuu riittävän ihan kiitettävästi, mutta se on vaan hyvä. Jännittää hiukan, mutta peryhdytyspäivässä jäi kyllä hyvä maku suuhun työstä, pomosta sekä tulevista työkavereista.
Mikkeli ei ollut mulle mikään mieluisin paikka muuttaa, mutta lainatakseni Jeremiaa ''Asutaan vaikka veneen alla, kunhan asutaan yhdessä''. Tottuminen vie aikansa, mutta on ollut kivaa lenkeillä seikkailla Mantan kanssa uusilla kaduilla ja kujilla, ja ollaan löydetty jo mielipaikkakin. Onneksi on tuo tyttö, jo hänen seuransa tekee kotoisan olon, eikä meidän kodista enää muuta puutu kuin mies, joka kyllä tulee jo ensi viikolla kotiin.
Juhlapäivä. Tässä kuvassa näkyy hyvin meidän todellinen pituusero, mikä ei meitä kumpaakaan vaivaa yhtään. Pienenä likkana tämän syliin on helppo änkeä, hih.
Ajattelin seuraavassa tekstissä vähän kertoa meidän kodista, plussista ja miinuksista. En koe tarpeelliseksi kuvata ja näyttää joka nurkkaa, mutta jaan mielelläni pieniä yksityiskohtia joista kovasti pidän. Kaiken kaikkiaanhan vaikka meillä suhteellisen pieni yksiö onkin, on se mitä kaunein ja kodikkain.
Nyt alkaa olla iltalenkin aika, joten ens kertaan.
Ps, aloitin tänään treenaamaan ensimmäistä ammattitanssijan teostani, oon ihan innoissani.
-LAURASWEET
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti