Ekat pensasmustikat toin kotiin perjantaina, noi espanjalaiset on vaan niin hyviä. Ja vaikka mussutanki marjoja töissä, en saa niistä tarpeekseni. Vielä.
Moiksuli, vähän kuulumis päivitystä halusin kirjoitella. Kirjottaminen on vähän jäänyt tässä töiden alettua, mutta oon useempana päivänä ajatellut että heti kun vaan joudan ja jaksan niin haluan rustata ja onneksi tänään oli lyhyt aamuvuoro ja onkin ollut päivä ja ilta aikaa touhuta rauhassa.
Eli tosiaa, vihdoin alkoi nuo marjanmyyjän hommat ja vaikka ite sanonki, iha hitsin hyvi meillä onkin alkanu. Meitä myyjiä on kaiken kaikkiaan seitsemän ja tullaan hirmusen hyvin juttuun keskenämme, mikä tekee työnteostakin tosi mielekästä ja hauskaa. Ekana päivänä jännitti ja oli vähän pallo hukassa- fiilis, mutta pari tuntia siinä haettuani omaa rytmiä hommiin, alko kyllä loppujen lopuksi hyvin luistaa ja nyt jo tuntuu kun jo useemman kuukauden olis näitä hommia tehnyt. Tosi hyvä fiilis ja oon positiivisesti yllättyny miten kivaa tätä työtä onkin tehä.
Iltavuorossa päästessä yheksän jälkeen on aika hiljaista, kiva kävellä kaikessa rauhassa kotiin. Jos vaan olis enemmän aurinkoisia päiviä...
Jeremiakin nyt vihdoin kotiutui, ai kyllä oli pojulla hyvä olo kun soitti onnessaan että nyt ollaan reservissä. Juhannuksen jälkeen sitä ollaankin alettu totuttelemaan tähän yhteiseloon ja arkeen, eikä kyllä oo valittamista. Ainut mikä miulle henkilökohtasesti on haastavaa, on että kolme vuotta opiskellessani opin tekemään asiat omalla tavallani tms ja nyt miun ei tarviikkaan hoitaa kaikkea yksin. Se on huippua kun on rakas kenen kanssa arjenkin perusasiat saa nyt jakaa, mutta huomaan olevani silti se hösö, joka hoitaa kaiken. Jeremia tarjoaa paljon apuaan, mutten vielä osaa kaikkia hommia, esimerkiksi siivoustöitä hälle kun haluan tehdä ne sillä omalla tavallani. Mutta toisaalta, opettelua se sekin on meille kummallekkin, ja mikäs kiire meillä.
En oikein oo mikään kokki, mutta jos jotain taidan niin vohvelit. Herrrrkkua.
Tällästä, tosiaan vaan sitä meiän arkea. Mistä nautin niiiiiiin kovin. Ja taas yks unelma toteutunu, vihdoin me kolme kaikki saman katon alla, eikä miun tai Jeremian tarvi lähteä usean sadan kilometrin päähän pois. Vajaa 7 vuotta mitä ollaan tunnettu, aina ollaan oltu matkan päässä toisistamme. Nyt riittää meille.
Samassa osoitteessa elo ei oo hassumpaa. <3
Ylimmän kerroksen plussat.
-LAURASWEET
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti